perjantai 21. heinäkuuta 2017

Isoäidinunikko ja lamppuliini

Ostin parisen vuotta sitten isoäidinunikon. Istuttaessa kuitenkin huomasin sen olevankin isoidänunikko. Kerrankos jos toisenkin tulee näitä väärinluetuksi  ja tämäkin kukkanen jäi sitten elämään tuolla väärinluetulla nimellään :) Siirsin kukan vastoin ohjetta vielä toiseen penkkiinkin ja viime kesän näytti siltä, että olisikohan kuitenkin pitänyt uskoa ohjetta, että kukka ei kestä siirtämistä... Tänä kesänä kaikki olikin onneksi toisin ja isoäidin syvän punaisia kukkia äimisteltiin oikein porukalla. Jättimäiset kukat puski penkistä toinen toisensa perään ja maljakossakin niistä saatiin nauttia pitkä tovi. Aika mahtava kukka!

Kirpparilla kävi myös hauska onnenkantamoinen. Löysin yli kymmenen vuotta sitten ostamaani lampun lasihelmikoristeiseen pantaan pienen vaaleanpunaisenn lampun kupusen. Ja sainpa hauskan pikku valaisimen ♥ Jännittävää, että näistä pitkänkin aikavälin löydöistä voi joskus saada yhdistelemällä kivojakin juttuja. Ilmiselvästi odottelevat joskus toisiaan:)








sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kesää odotellessa...

Ulkona pauhaa myrsky ja lunta on vielä reilusti. Kevät on meillä myöhässä, mutta silti luonto tietää, että kesä koittaa. Helmipöllö höpöttelee yötämyöten, mustarastas livahtelee vaivihkaa syöttöpaikoilla ja eksyneitä kurkiakin on jo lähipelloilla harvakseltaan bongailtu. Eilen tuli liikutus, jokakesäisiä peltoasukkeja, kuoveja katsellessa. Seisoivat karvalakin kokoisella, ainoalla kuivalla läntillä, ihmettelemässä lumisia peltoja. Mahtoivat miettiä, mitä tämä meinaa ja takaisinko pitääkin lähteä!? Reppanat! Ihmetyttäähän tämä ihmisiäkin:) On ollut keväisempääkin tässä vaiheessa vuotta...
Mutta, näinhän se menee, talvi ja kesä vääntää kättä, joskus kovempaa, mutta lopulta kesä voittaa, kuitenkin.
Kevään ja kesän merkkejä pitää etsiä ja onneksi niitä löytyi myös ilmasta kaupasta. Huokaisin helpotuksesta, kun löysin Mårbacka-pelargoneja ja olenkin melkein tuuditellut niitä sylissäni tämän pauhaavan vappumyrkyn keskellä uuneja lämmitellessäni;)
Kirppistelijän rinnassa on myös selvästi kevättä! Kukallisia puuterirasioita ja kesämekkoja;)
Mukavaa kevään juhlaa ja alkavaa toukokuuta!




sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Onni on kukat ♥

Vielä on  talvea jäljellä, mutta helmikuun lopun aurinko antaa jo pienen, hennon aavistuksen tulevasta, korkeista hangista huolimatta.
Onni on pidentyneet päivät ja kauppoihin ilmestyneet kukat! Linnutkin jo vaivihkaa kokeilevat ääntään. Aurinko tervehtii aamukahvinkeittäjää, verhoja tahtoisi vaihtaa ja maalatakin tekee mieli...
Hyvää maaliskuuta ja aurinkoisia päiviä!
  














sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Se oli gobeliinien löytövuosi

Aivan yllättäen, löytyi vuoden lopulla, ihan perätysten, useampi vanha gobeliini. Mieleisiä löytöjä, koskapa juuri tällaisten olin ajatellut sopivan vanhaan taloon ja sen tunnelmaan. Kauniita ja pehmoisia ja paikat on valittu niin, ettei suurin kulutus näitä koettele. Edullisiakin nämä olivat, yhteishintaa näille tuli 30 euroa. Löytöpaikkoina vanhan tavaran kauppaa, kirpputoria ja autohallikirppistä. Viimeisin ihan joulun alla.
Viimeisen kuvan peltiseen talolyhtyyn liittyen, hyväksi havaittu vinkki. Nämä toimivat kuin pienet 'kaminat'. Lämpökynttilöiden lämmittäessä pellin, siitä väreilee tunnelman myötä myös suloista lisälämpöä vaikkapa pieneen tilaan. Mittarin viipottaessa kolmeassakymmenessä, on uunien ahkeran lämmittämisen lisäksi konstit monet;) Muista paloturvallisuus!






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
Äkkiä Peppi päästi parkaisun.

- Ai, enpä ole koskaan nähnyt mokomaa,

hän huusi nostaen vanhan ruostuneen peltitölkin ruohikosta.

- Millainen saalis, millainen loistosaalis.

Tölkkejä ei koskaan ole liikaa.

Tommi katseli epäilevästi tölkkiä ja sanoi:

- Mitä sinä tuolla teet?

- Oi, vaikka mitä, sanoi Peppi.

- Siihen voi panna esimerkiksi leivoksia.

Silloin siitä tulee sellainen mukava Leivostölkki.

Tai siihen voi olla panematta leivoksia.

Silloin siitä tulee Tölkki Ilman Leivoksia.

Se ei ole ihan yhtä mukava, mutta hyvä sekin.



Peppi Pitkätossun tarina